EKSYMISTÄ JA KUPLIVAA

LE HAVRE, ROUEN

Kaksi päivää takana täällä Le Havressa, Rouenissa. Aika on kulunut todella nopeasti ja pian jatkammekin matkaa Pariisiin. Matkan tarkoituksena oli tulla katsomaan pikkusiskoni kisoja ja ottaa pieni irtiotto arjesta. Torstaina saavuimme Pariisiin noin puolenpäivän aikoihin. Heti lentokoneen laskettua otimme taksin Pariisin keskustaan, sillä juna kohti Rouenia lähtisi muutaman tunnin päästä. Taksiin istuttuani aloin vain katselemaan maisemia, nyt sitä oltaisiin sitten Ranskassa! Kädessä lentokentältä ostettu croisantti ja kahvi. Täydellistä. Noin tunnin taksimatkan jälkeen saavuimme aivan keskustaan. Voi luoja sitä ihmismäärää! Ihmisiä siellä sun täällä. Kahviloita, takseja, kauppoja… Tässä sitä nyt oltaisiin miljoonakaupungissa, miljoonien ihmisten keskellä. Perille saavuttuamme nappasimme matkalaukut taksin takakontista ja lähdimme kävelemään juna-asemalle päin. Juna lähtisi noin 1,5 tunnin kuluttua, mutta jotain ruokaa olisi saatava. Lentokoneen ruoka ei nimittäin ollut mikään täyden kympin annos ja nälkä oli suuri. Hetken siinä käveltyämme pysähdyimme ensimmäisen ravintolan luo. Lohipastaa kermakastikkeessa, oikein hyvä annos siihen kovimpaan nälkään.

Syötyämme aloimme suunnistamaan juna-asemalle. Noin 20 minuutin kuluttua vihdoin ja viimein löysimme oikean junaraiteen ja matka kohti Le Havrea sai alkaa. Juuri kun olin vaipumassa uneen, porukkamme miehet yllättivät meidät naiset. He olivat käyneet ostamassa juna-aseman kaupasta 20 euron maksavan shamppanjapullon ja muovimukit. Siinä sitten poksuttelimme vanhassa, ränsistyneessä ja kovaäänisessä junassa pullon auki. Vaikka tilanne oli hyvin koominen, en olisi voinut toivoa yhtään parempaa aloitusta meidän matkalle. Nyt saisi vain olla, katsoa maisemia ikkunasta ja juoda hyvää kuplivaa lasista. Mitä muuta voisi toivoa? Puolentoista tunnin kuluttua olimme perillä Rouenissa ja hotellin etsiminen sai alkaa, eikun uutta taksia kehiin ja hotellia – tai sanoisinki motellia kohti.

Ensimmäinen päivä Rouenissa menikin hieman paikkoja kierrellen ja ihmetellen. Oli kiva tutustua uusiin paikkoihin ja vain kaarrella erilaisissa paikoissa ilman sen kummempaa määränpäätä. Valitettavasti taisimme bongata juuri tämän päivän aikana ne kaikki Rouenin kamalimmat ravintolat ja ruuat. Onneksi huono “ravintolaruoka” ei haitannut menoa ollenkaan. Loppuillasta juhlistimmekin noin 12 hengen porukalla Ranskaan saapumista ja luistelukisojen alkamista. Siinä taisi mennä kupliva jos toinenkin ja hauskaa oli. Noin puolenyön aikoihin päätimme lähteä naisporukan kanssa jo kohti motellia, sillä aamulla olisi aikainen herätys. Kisat nimittäin alkaisivat jo aamulla aikaisin. No ei siinä mitään. Muutaman kilometrin käveltyämme aloimme ihmettelemään olinpaikkaamme. Missä oikein olimme? Paikka ei näyttänyt yhtään tutulta. Pienissä kuplivissa koko tilanne vaikutti koomiselta. Kukaan ei muistanut mikä meidän motellimme nimi oli tai millä kadulla tuo motelli oikein sijaitsisi. Naurua riitti. Itselläni oli loppunut akku ja muiden kännykässä ei netti toiminut. Mitäs nyt? Lopulta löysimme laukustani hotellin WiFi -kortin, jossa luki motellimme nimi. Tadaa, ongelma oli ratkaistu. Enää tarvitsisi löytää vain hotellin sijainti. Löimmekin viisaat päämme yhteen ja pysäytimme kadulla oikein mukavan ranskalaisen herrasmiehen. Vaikka hän ei puhunut sanaakaan englantia, lähti hän mielellään etsimään motellia kanssamme. 15 minuutin ja sadan mutkan jälkeen hostelli / motelli löytyi! Olimme niin kiitollisia miehelle. Turvassa ja ehjänä.

Seuravana aamuna suuntasimme jäähallille kannustamaan tyttöjä ja voittohan sieltä tuli. Niin ylpeä pikkusiskosta ♡ Kaiken kaikkiaan päivät täällä Rouenissa menivät oikein kivasti vaikkakin hyvin nopeasti. Tulisin kyllä uudestaakin tänne, mutta paremmalla ajalla.

Nyt on aika lopettaa, sillä pian pitääkin jo suunnata takaisin juna-asemalle. Pariisi nimittäin odottaa!